Ruudun toiselta puolelta löytyy tyttö jolla on syli täynnä unelmia. Se tyttö unelmoi sanoista, niistä jotka se on ihan itse kirjoittanut. Se tyttö unelmoi, et joku muukin lukis niitä lauseita, jotka se on mielessään pähkäillyt. Se unelmoi, että joku vielä arvostais sen aikaan saannoksia. Se unelmoi, että se vois elättää itsensä kirjoittamalla. Sen suurin unelma on aina ollut se, et se uskaltais tehdä mitä haluaa, et se uskaltais kirjoittaa koko kansalle, vaikuttaa koko kansaan, se unelmoi, et sitä vielä joskus pidetään taiteilijana, et kaikki muistais sen tyttönä, joka osas kirjottaa.
Sillä tytöllä on aika paljon kunnianhimoa, ja jos se jotain aloittaa tekemään, niin se tekee sen loppuun asti, niin hyvin kun vaan pystyy. Aina välillä se luonteenpiirre kuluttaa sen tytön voimat ihan kokonaan, sit se meinaa menettää uskonsa, mut hetkessä se rupee taas rakastaan elämää, ja hymyilee onnellisemmin kuin kukaan muu.
Nyt se tyttö päätti uskaltaa kertoo, mitä sen pään sisälle mahtuukaan, ja kirjottaa tänne blogiin kaikenlaista; sekä omasta elämästä että vähän vähemmän omasta elämästä, luvassa on siis jäätäviä tunnejaksoja ja tylsiä "kun mitään ei ikinä tapahdu"-aikoja!
♥: ainakin vielä ujouden takia tuntemattomana pysyvä neiti täältä näin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti